Haaveilun aika.
Mä haluaisin muistuttaa ulkönäöltä tätä tyttöä.
http://weheartit.com/entry/21834501
Haluaisin asua täällä.
http://weheartit.com/entry/21809742
Haluan löytää söpön pojan
http://weheartit.com/entry/21828852
joka tykkää kävellä öisin ulkona.
Siellä se olis mun henkivartija. <3
Tai ei sen tarvii välttämättä olla mikään kiiltokuvapoju, kunhan se on ihana.
Turvallinen ja lempeä.
Olen nuori tyttö jostain päin maatamme. Toivon elämääni henkilöä, joka joskus ottaisi kädestä, kertoisi mitä seuraavaksi pitää tehdä, mikä on onnen salaisuus, miten pojille puhutaan ja mikä merkitys tällä kaikella ylipäätään on. Ja sen miten mustille sukille löytää parin.
torstai 26. tammikuuta 2012
torstai 19. tammikuuta 2012
Osa 2
Seuraavana aamuna mutsi tuli käymään.
Olin saanut siivottua kämpän edes jonkinlaiseen kuntoon ja hajukin
oli poissa. Mä olin kuitenkin varmaan koko kerrostalon säälittävin
otus. Silmät turvoksissa, aamutakki päällä ja rööki huulessa
avasin mutsille oven.
-Herrajumala, mitä sulle on tapahtunu?
Ja sisällä ei sais kyllä varmaan polttaa.
-Mä oon just menossa parvekkeelle.
Kahvi on loppu, mutta teetä on kai jossain.
Parvekkeella hytistessä tiesin, ettei
tämä tapaaminen voi loppua hyvin. Olin jo valmiiksi niin
raivoissani, eikä mutsi todellakaan hillinnyt sitä raivoa. Sen
mielestä mun pitäisi olla yliopistossa, niinkuin kaikki muutkin
lapset.
-Onkos se Sami töissä?
-Joo. Kai. Tai siis joo on.
-Se vaikutti hyvin reippaalta mieheltä
sillon viimeks. Miten se on sut tohon kuntoon laskenu? Eihän täältä
jääkaapista ees löydy mitään syötäväks kelpaavaa. Varmaan
aika kauan joudut sitä töistä oottamaan ja sitten jos se samalla
tuo ruokaa. Entäs jos mä kävisin tuossa lähellä kaupassa? Mitä
sä tarviisit? Maitoo, kahvia, leipää. Mitä ruokaa sä oot aatellu
tehä? Yks Laura sano töissä, että se oli tehny semmosta kana...
-Röökiä. Mä tarviin röökiä. Ja
kahvia. Kaljaa sä tuskin ostat.
-Miks sä oot tommonen?
-Ai mimmonen?
-Keskenkasvune kakara, joka ei koskaan
kasva aikuiseks.
-Miks sä tulit käymään, jos mä oon
niin hirvee?
-Mä otan sitä kanaa. Mitä merkkiä
sä poltat?
Seuraavat kaksi tuntia meni melkein
samalla kaavalla kuin aiemminkin. Sain kuulla jumalattoman saarnan
elämäni tuhoamisesta ja, että kaikki sukulaiset häpeää minua.
Thanks mum.
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Osa 1
Heräsin kello kaksi. Simo oli
lähtenyt töihin ja kahvi oli loppunut. Kämppä oli kuin kaaos.
Särkyneitä pulloja ja oksennus sohvan vieressä. Hyi vittu. Haju
sai melkein yrjöämään. Päässä jomotti ja tupakka-aski ammotti
tyhjyyttään. Keittiön lattialta löytyi käytetty kortsu. Muistan
hämärästi illan tapahtumia. Että porukkaa alkoi tulla enemmän
yhdeksän aikaan. Pelattiin jotain, missä piti suudella vieressä
istuvaa. Juuson huulet olivat rohtuneet ja tunsin Samin katseen
niskassani. Se oli vain peli, sanoin pienen hetken jälkeen. Puolet
porukasta oli tuntemattomia.
Pöydällä oli puoliksi tyhjä
kossupullo. Löysin jääkaapista limpparia ja nautiskelin aamuista
drinkkiä. Laitoin stereot päälle ja Kurt alkoi hoilaamaan. Makasin
olohuoneen lattialla ja olin nukahtanut. Sami tuli neljän aikaan. Se
oli helvetin vihainen.
-Mikä saatana siinä on, ettet ees
tota yrjöläjää oo saanu siivottua? Vittu, sä olit se joka nää
bileet halus!
-Älä huuda, mun pää hajoo. Ostitsä
röökiä? Mun on pakko saada rööki, että pystyn ajattelemaan.
Kulta älä oo vihanen. Tuu tänne, mä halin sua.
Hetken päästä keittiöstä kuului
lorinaa.
-Heititkö sä sen viinan pois? Miks
vitussa sä niin teit?
-Sulla on ongelma ja mä yritän auttaa
sua. Tossa on rööki.
-Mikä ongelma? Mistä sä muka luulet
tietäväs mun ongelmista?
-Voi jumalauta. Sun on vittu ihan pakko
kännätä joka viikonloppu ja viikkosinki. Sekö ei oo ongelma? Ja
käytät sä jotain kamaaki. Näin eilen.
-Se asia ei kuulu sulle tippaakaa!
Vittu lähe vetää jos ei seura kiinnosta.
-Ok.
Kului viisi minuuttia, kun ulko-ovi
pamahti kiinni ja mä romahdin lattialle.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
maanantai 2. tammikuuta 2012
Tanssi
Tanssi niin, että järki lähtee.
Että kadotat todellisuuden.
Antaudut vieraiden voimien valtaan.
Tanssi niin, ettei pimeys saa päätäsi mustenemaan.
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Hienoja biisejä
Pian päätän matkan tään
valot harjanteelta nään
kun perille mä pääsen
sinne jään
valot harjanteelta nään
kun perille mä pääsen
sinne jään
Pojan pienen haaveet ei
ne toteutunetkaan
nyt vanhaan kaupunkiin
mä joudun palaamaan
ehkä saan taas vanhan työn
lautaa kannan naulaa lyön
sen vuoksi kuljin nyt taas tämän yön
ne toteutunetkaan
nyt vanhaan kaupunkiin
mä joudun palaamaan
ehkä saan taas vanhan työn
lautaa kannan naulaa lyön
sen vuoksi kuljin nyt taas tämän yön
--------------------------------------------------------
Oli mulla kerran yksi jota rakastin
Kaunis mies jonka toiselta mä varastin
En mä jaksa selittää
Sulle yhtään enempää
Minulta on kaikki kaunis viety käsistä
Olen ollut useasti niin väärässä
Älä lopu elämä
Vielä lähipäivinä
Kanna minut sylissäsi yli surujen
Kanna minut silloin kun mä yksin jaksa en
Kanna minut mä en koskaan löydä perille
Niin kuin kyynel poskelle
Minä kuulun sinulle
Kukaan ei oo ollut mulle koskaan tärkeä
Mulla ei oo ollut voimaa olla lähellä
Sinussa sen huomasin
Miehet itkee paremmin
Kanna minut sylissäsi yli surujen
Kanna minut silloin kun mä yksin jaksa en
Kanna minut mä en koskaan löydä perille
Niin kuin kyynel poskelle
------------------------------------------------------
uusi voima, kaikki voipa, viattomuus otsallaan
Pian hän maasta nousee, löytää avosylin,
kaiken mitä tarjoo lyhyt lumo lapsuuden
Katson häntä hiljaa, tiedä muuta en,
on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Koulun piha täyttyy niin kuin aina aamuisin,
hän seisoo vasten kylmää seinää niin kuin teki eilenkin
Mykkänä hän seuraa kuinka ilkamoiden,
toiset ohi kulkee suureen tulevaisuuteen
Koulun kylmä seinä, soitto kellojen,
on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Hän nojaa linja-auton huurtuneeseen ikkunaan,
taas lienee pitkä työläs päivistä yksi takanaan
Unelmiaan seuras otti niistä vastuun,
täyttää tehtävänsä rientäessä vuosien
Pysäkille valoon katulamppujen,
kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Vielä yksi autokuorma tänään viedään kaupunkiin,
kun lapsista myös nuorin omilleen jo muutettiin
Äkkiä on niin talo käynyt hiljaiseksi,
äsken vielä raikui naurut kipu rakkauden
Käteen toiseen tarttuu hetken miettien,
kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Iltauutiset ja säätä, kello käy jo yhdeksää,
viime vierailusta viikko, koskahan ne kerkiää
Pettymys ja riemu, haaveetkin jo maaksi
tyrskyn jälkeen haaksi tyvenessä seisahtaa
Kuvat lastenlasten kuvat uutisten
kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Kaunis ihminen, kaunis ihminen
--------------------------------------------------
Take a breath
I pull myself together
Just another step until I reach the door
You'll never know the way it tears me up inside to see you
(Ohh, ohh)
I wish that I could tell you something
(Ohh, ohh)
To take it all away
Sometimes I wish I could save you
And there are so many things that I want you to know
I won't give up till it's over
If it takes you forever I want you to know
When I hear your voice
Its drowning into whispers
You're just skin and bones
There's nothing left to take
No matter what I do
I can't make you feel better
(Ohh, ohh)
If only I could find the answer
(Ohh, ohh)
To help me understand
If you fall, stumble down
I'll pick you up of the ground
If you lose faith in you
I'll give you strength to pull through
Tell me you won't give up
cause I'll be waiting if you fall
You know I'll be there for you
(Ohh, ohh)
If only I could find the answer
(Ohh, ohh)
To take it all away
I wish I could save you
I want you to know
I wish I could save you
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)