Olen nuori tyttö jostain päin maatamme. Toivon elämääni henkilöä, joka joskus ottaisi kädestä, kertoisi mitä seuraavaksi pitää tehdä, mikä on onnen salaisuus, miten pojille puhutaan ja mikä merkitys tällä kaikella ylipäätään on. Ja sen miten mustille sukille löytää parin.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Ovisilmä

Haluan nähdä heidät jälleen.
He tulevat aina tasan kello neljä.
Toisella on vihreä huivi.
Toisella kaunis sormus.
Minä kuulen askelet portaikossa.
Lasken kahvikupin pöydälle.
Siirrän kasvot lähemmäs ovisilmää.
Heillä on käsissään kangaskassit.
Ovi sulkeutuu.
Minä otan kupin takaisin käteen.
Istun sohvalle ja maistelen aromeja kielelläni.
Hymyilen ja avaan television.

Kuukauden päästä näen muuttolaatikoita.
Kello lyö viisi yli neljä.
Kukaan ei ole tullut.
Otan kahvikupin käteen.
Menen tiskialtaan luo.
Kahvi on kitkerää.
Menköön viemäriin.
Menen nukkumaan.
Sää on harmaa.
Linnut eksyvät sumussa.