Ajattelen.Pelkään.Ahdistun.Syön.Juon.Hengitän.Itken.Nauran.Valvon.Nukun.Valitan.Kiitän.Haukottelen.Hermoilen.Luen.Kirjoitan.Hyräilen.Säikyn.Kuuntelen.
Minäelän.

Mullehan pitäis antaa joku maailman aktiivisimman bloggarin titteli kohta eikö vain? Avasin tämän tyhjän tekstikentän (nyt ei enää tyhjä), koska haluan kirjoittaa. En vain tiedä, että mitä.
Runoja en ole kirjoitellut pitkääään aikaan, ehkä inspiraatio on oikeasti eksynyt matkallaan hyvin pahasti. Päässä soi Minne katosi päivät.
Mulla on aikaa ja periaatteessa tekemistä, mutta ei oikein siltikään tee mieli tehdä mitään. Ehkä yritän väsäillä jonkun runon nyt hetkessä tähän.

Hiljaisuus ei katso minua.
Se ei halua tuntea kasvojani.
Myös rauha pakoilee.
Se menee aina sängyn alle piiloon.
Pelko jäljittää minut vaikka lumen alta.
Hiipii mieleen yölläkin.
Aivan kuten ahdistuskin.
Milloin kaikki kääntyy ylösalaisin?

Miten pitäisin itseni hereillä ja miksi poika ei tekstaa?

Kala.

Miksi juuri minä en saanut kehoa, jossa ei näy ruokien rasvat? Miksi juuri minun pitää olla se, joka vertailee itseään päivittäin muihin ja potee melkein jokainen päivä huonoa omaatuntoa kropastaan.

Tiedän, pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kun on ja niin edelleen. Mutta tuntuu, että junnaan paikallani. Tuntuu, etten koskaan voi olla tyytyväinen kroppaani.

Netti on täynnä otsikoita, joissa kerrotaan "kurvikkaista" julkkiksista ja kun heidän kuviaan katsoo, ei oikein ymmärrä missä ne kurvit mukamas on. Yritä siinä sitten parantaa omaa itsetuntoa. Tämä on inhottava maailma. Inhottavan ulkonäkökeskeinen.