Mullehan pitäis antaa joku maailman aktiivisimman bloggarin titteli kohta eikö vain? Avasin tämän tyhjän tekstikentän (nyt ei enää tyhjä), koska haluan kirjoittaa. En vain tiedä, että mitä.
Runoja en ole kirjoitellut pitkääään aikaan, ehkä inspiraatio on oikeasti eksynyt matkallaan hyvin pahasti. Päässä soi Minne katosi päivät.
Mulla on aikaa ja periaatteessa tekemistä, mutta ei oikein siltikään tee mieli tehdä mitään. Ehkä yritän väsäillä jonkun runon nyt hetkessä tähän.
Hiljaisuus ei katso minua.
Se ei halua tuntea kasvojani.
Myös rauha pakoilee.
Se menee aina sängyn alle piiloon.
Pelko jäljittää minut vaikka lumen alta.
Hiipii mieleen yölläkin.
Aivan kuten ahdistuskin.
Milloin kaikki kääntyy ylösalaisin?
Miten pitäisin itseni hereillä ja miksi poika ei tekstaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti