Minun pitäisi vastata tukinet.netin viestiin. Kertoa juurta jaksaen elämäntilanteestani. Alkuperäinen viesti käsitteli pelkoa. Pimeän pelkoa. Kuinka silloin tuntuu, että joku olisi takanani ja yrittäisi kuristaa. Tai kuinka ennen nukahtamista monesti näen itseni jossain korkealla ja loppujen lopuksi yleensä tipahdan alas. Joskus nään silmät kiinni laitettuani naaman edessä ruman virmuilevan miehen. Tai jonkun örkin. Yleensä se yrittää lähestyä kasvojani.
Ja nyt yritän selvittää, että onko tämä kaikki vain silkkaa mielikuvitusta. Vai kenties jotain muutakin.
Olen miettinyt, että olenko oikeasti sellainen juurilleen jäänyt vanhoja perinteitä kannattava nuori nainen. Vai haluaisinko oikeasti elää elämäni kiertelemällä maailmaa. Toisaalta kaipaan elämääni pysyvyyttä. Toisaalta mietin, että tottelenko vain muiden toiveita jämähtämällä paikalleen. Toisaalta ehkä olen vielä liian nuori sanomaan, mitä elämässäni loppujen lopuksi tulee tapahtumaan.
Eilen tanssin putkeen puolitoista tuntia. Oli kivaa. Eikä kukaan katsonut minua. Ei tietenkään yksin hämärässä huoneessa tanssiessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti