Kaisa on neljätoista vuotta vanha. Hän istuu olohuoneen pehmeällä tuolilla. Isä on mennyt puuhailemaan jotain läheiselle rannalle. Katsomme äidin kanssa televisiota kun isä tulee takaisin. Hän on juonut. Naapurimme on juottanut hänet humalaan.
Äiti huutaa isälle ja Kaisa juoksee huoneeseensa. Hän makaa sängyllään ja itkee. Hän ei ole koskaan aiemmin itkenyt niin kovaa.
Kaisa on surullinen, vihainen ja pettynyt. Isän ei pitänyt enää juoda. Siitä päivästä lähtien Kaisa pelkää aina isän tullessa kotiin, että hän on sortunut uudelleen. Luottamus, se lepää jälleen pirstaloituneena puulattiaa vasten. Eikä ole ehjä vieläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti